Kirjoittaja – ymmärrä, milloin olet ostamassa palvelua

Kirjallinen ala muuttuu ja muokkautuu koko ajan. Kustantamojen on revittävä leipänsä yhä tiukkenevassa taloustilanteessa, samoin kirjailijoiden.

Samaan aikaan moni (yhä useampi) kirjoittaja haaveilee esikoiskirjastaan tai kirjailija seuraavasta teoksestaan, ja etsii sitä oikeaa kustantamoa, tai edes ylipäänsä kustantamoa.

Alalla on paljon toimijoita. Jos käy läpi Suomen kustannusyhdistyksen listaa, löytää melkoisen valikoiman potentiaalisia kustantamoita. Kaikkia pieniä sieltä ei edes näy, on hyvä selata kirjastossa mitä kaikkea Suomessa julkaistaan ja millaisten toimijoiden kautta, ja muodostaa käsitys kunkin profiilista. Lukijalle ei kustantamolla ole sinänsä merkitystä (lukija ei yleensä valitse luettavaa kustantajan perusteella, paitsi jos etsii tietyn genren tuotantoa), mutta kirjoittajalle on.

Osa kustantamoista ei ole tavallisia kustantamoita, vana tietyn kirjailijan tuotannon julkaisemiseksi perustettuja yrityksiä (eli omakustantamista yrityksen kau´tta) tai sitten palvelu/hybridikustantamista, jossa kustantajan roolissa oleva toimija myy kirjan valmistamisen palvelua.

Tavallinen kustantamo toimii niin, että se maksaa kirjailijalle rahaa tekstin julkaisuoikeuksista ja valmistaa omilla kustannuksillaan teoksen digitaaliseen ja/tai analogiseen muotoon. Se maksaa kirjailijalle rojaltiin perustuvaa korvausta kirjan myynnistä ja usein taattua ennakkoa (joka vähennetään rojaltista). Pienemmät kustantajat eivät välttämättä maksa ennakkoa, mutta kirjailija saa joka tapauksessa kirjan myynnin mukaista rojaltikorvausta. On myös tahoja, jotka saattavat ostaa esim. novellin julkaisuoikeudet kertakorvauksella. Tämäkin on tavallista kustannustoimintaa: jossain yli kymmenen hengen antologiassa on usein selkeämpää tehdä kertakorvaussopimus kuin maksaa vuosia myöhemmin muutaman euron suuruisia rojalteja tekijöille.

Ideana kustantamisessa on, että RAHA LIIKKUU KUSTANTAMOLTA TEKIJÄLLE. Sopimus määrittää, miten ja milloin korvaukset maksetaan, samoin milloin oikeudet palautuvat tekijälle. Kirjoittajan/kirjailijan työ on kirjoittaa, ja hän saa hengentuotteensa käytöstä korvausta.

Silloin, kun kirjoittaja/kirjailija maksaa itse osan tai koko kuluerän jollekin toimijalle, on kyse palvelukustantamisesta. RAHA LIIKKUU KIRJAILIJALTA KUSTANTAJANA TOIMIVALLE YRITYKSELLE.

Kirjailija maksaa joko suoran summan palvelusta tai sitten hän sitoutuu ostamaan ensipainoksesta tietyn määrän teoksia kiinteällä hinnalla. Sopimuksesta riippuen kirjailija voi silti saada rojalteihin perustuvaa korvausta kirjamyynnistä (niistä kappaleista, jotka jäivät kustantajalle myyntiin).

Palvelu/hybridikustantamisessa siis kirjailija pienentää omalla taloudellisella panoksellaan kustantajan riskiä. Hän siis ostaa palvelua, jonka lopputuloksena hän saa tarinansa kansiin.

Toimijasta riippuen teos voi olla hyvinkin näyttävä ja käytännössä se ei kirjaston hyllyssä poikkea mitenkään jonkun ison kustantamon teoksesta. Joskus lopputulos ei ole niin hieno, kuin mitä se voisi olla, tai mitä sen piti olla.

Ja tässä on palvelukustantamisen kompastuskivi. Joko kirjailija odottaa enemmän kuin mitä saa, tai sitten keskustelu palvelu/hybridikustantamisen ympärillä on niin epäselvää, ettei kirjailija oikein edes tiedä, mihin on ryhtymässä tarjoukseen tarttuessaan.

Siis: palvelu/hybridikustantaminen on palvelu, jossa asiakkaan on tarkoin otettava selvää siitä, mitä hän ostaa ja mitä hän rahansa vastineeksi saa. Palvelukustantaminenhan on vaihtoehto omakustantamiselle, jossa kirjailija itse päättää, tilaa ja hallinnoi kaikkea. Palvelussa kirjailija antaa osan vastuusta ja päätäntävallasta kustantajalle.

Kun olet lähettänyt käsikirjoituksesi kustantamoon, ja saat positiivisen vastauksen: jos et ole varma siitä onko toimija perinteinen kaupallinen kustantamo, kysy heti aluksi suoraan, kummasta kustantamisen muodosta on kyse. Onko tämä perinteinen vai palvelukustannemalli. Jos jälkimmäinen, kysy paljon tuotteen tekeminen maksaa. Säästyt pitkiltä neuvotteluilta, jos käykin ilmi, että et halua palvelukustantamoa ylipäänsä tai tarjottu palvelu on hintatasoltaan sinulle liian korkea.

Usein palvelu/hybridikustantamo käyttää ilmaisua ”yhteistyö” tai ”yhteistyöehdotus”. Se on terminologiaa, jolla viitataan maksullisuuteen. Kustantajat puhuvat kirjan kustantamisesta, julkaisemisesta ja kustannussopimuksesta. Toimeksianto palvelukustantamon kanssa ei ole sama asia kuin kustannussopimus, vaikka paperissa saatetaan puhua kustannussopimuksesta tai käyttää samanlaista terminologiaa.

Voit myös tehdä ennakkoon analyysiä. Tutustu toimijan kotisivuihin tarkoin. Näyttääkö toimija tekevän perinteistä kustannustoimintaa vai näyttääkö se myyvän palveluita?

Kun saat tarjouksen palvelukustantamisesta, selvitä tarkoin, mitä palvelu pitää sisällään, siis mistä sinä maksat! Asioita, joita palveluun voi kuulua: – Kustannustoimitus (kysy, monta kierrosta tehdään ja kuka työn tekee) – Oikoluku (missä vaiheissa se tapahtuu, käsikirjoitukselle ennen taittoa, taitetulle tekstille vai sekä että) – Taitto, kansi, kansitaitto – miten niiden oikeudet menevät? Voitko vaikuttaa sisältöön? Saatko ammattilaisen suunnitteleman kannen, saatko kieltäytyä kannesta, jos et pidä siitä? Tekeekö toimija kannet tekoälyn avulla? – Paino, kuinka monta kappaletta tehdään? Entä lisäpainokset? – Mihin kirjaa levitetään? Tukku, kirjakaupat? – Miten sitä markkinoidaan? – Kuuluuko palveluun lehdistötiedote ja mihin medioihin se menee? – Onko toimijalla messuosastoja yms. myynti/esiintymistilaisuuksia?

Sopimuksen kanssa on myös oltava tarkkana. Kun kysymys on palvelusta, jossa sinä maksat, älä myös anna mitään ylimääräisiä oikeuksia toimijalle. Älä siis myy esim. elokuvaoikeuksia tai tavaramerkkioikeuksia tai oikeuksia hahmoihin. Selvitä, miten sopimus purkautuu.

Kirjan myymisen kannalta kannattaa ottaa huomioon, että usein palvelukustantaja ottaa omalle työlistalleen tukut eli kirjastot ja kirjakaupat. Jos sinulle tarjotaan vaikka 200 kappaleen omaa erää itse levitettäväksi, sinulla täytyy olla se 200 yksityisasiakasta kiikarissasi. Palvelukustantamo laittaa itse kirjat kirjastolevitykseen – ja pienkustantajalla suurin myynti usein tulee juuri tuosta kirjastomyynnistä. Onko sinulla varmasti resursseja myydä kirjaa itse? Miten hoidat myyntitapahtuman ja kirjanpidon? Vai oletko kenties tekemässä kirjaa ilman myyntitavoitetta, esim. lahjaksi?

Useimmat palvelukustantamot eivät pidä messuilla omaa pöytää. Oma pöytä on yleensä edellytys sille, että kustantaja saa messuohjelmaan kirjailijoita lavalle. Palvelukustantamo ei siis todennäköisesti pysty tarjoamaan sinulle messunäkyvyyttä. Poikkeuksia voi toki olla.

Palvelukustanteen tilaamisessa/tekemisessä ei ole mitään häpeällistä, mutta sinun on hyvä tietää, mihin olet ryhtymässä. Kauheinta on, että on epärealistisia odotuksia siitä, mitä palvelukustantaminen tarkoittaa, ja sitten kirjan ilmestymisen iloa nakertaa se tieto, että sai eri asian ja eri palvelua, mitä luuli saavansa.

Epäselvästi viestivä hybridikustantamo on ns. puliveivari. Valitettavasti heitäkin kentältä löytyy, joten ole tarkka, tiedä oikeutesi ja sijoituksesi arvo!

Eikä tässä kaikki! Kurssipuolella on nyt vuorostaan liikenteessä käärmeöljykauppiaita. Ajat ovat nyt tiukat, ja moni kirjallisen alan toimija hakee lisätienestiä erilaisilla verkkokursseilla ja oppimateriaaleilla. Valitettavasti voin senkin sanoa, että halvalla ei kannata olettaa saavansa mitään perusteellista ohjausta tai syvällistä sisältöä. Itse tekisin vertailua ja kyselisin muilta kursseja käyneiltä, millaisia kokemuksia ja sisältöjä kursseilla on ollut.

Millaisella kirjailja/kustannustoimittajakokemuksella sinulle myydään sparrausta, mentorointia, kustannustoimitusta tai oikolukua?

Millaisilla meriiteillä sinulle tarjotaan esim. apurahan hakukoulutusta tai työnohjausta? Luvataanko sinulle parempia tuloksia asian x suhteen, kun osallistut kurssille y? Tutki palveluntarjoajan sivut tarkkaan ja mieti, millaisesta kokemuksesta toimija ponnistaa eteenpäin. Sivuille on helppo lisätä anonyymien asiakkaiden kehuja, mutta onko toimijalla aitoa näkemystä, koulutusta tai omakohtaista kokemusta alasta?

Onko kurssi yksityisen toimijan/yrityksen vai jonkun  yleishyödyllisen toimijan pitämä? Yksityisen kurssit, kun ne ovat laadukkaita, ovat aina kalliimpia kuin yleishyödyllisen toimijan pitämät. Kansalaisopistot ja vastaavat saavat tukea kurssien pitämiseen, minkä vuoksi ne voivat tarjota kursseja edullisesti myös heille, joilla ei ole varaa kalliisiin investointeihin.

Hintatasoon vaikuttaa myös se, saatko henkilökohtaista ohjausta, vai onko kyseessä joukkoluento.

Kun hankit käsikirjoituksestasi arvostelua tai lausuntoa, kannattaa kääntyä vakiintuneiden arvostelupalveluiden puoleen, niissä on kokeneet julkaisseet kirjailijat arvostelemassa (huom. tämmöinen lausunto ei toimi suosituskirjeenä kustantamokierroksella, kustantajat haluavat itse todeta tekstin laadun ja tehdä valintansa). Myös moni kirjailija antaa arvioita ja sparraa käsikirjoituksia. Julkaistulla kirjailijalla on tuotantoa ja kokemusta, ei vain teoreettista osaamista.

Proosakuiskaajat eivät ole halvimpia, mutta parhaimpia.